sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Mikä minä olen huutelemaan vieraisiin pöytiin?


Haastan sinua tässä blogissani miettimään oman työsi motiiveja, kyseenalistamaan omaan näkemystäsi ja pohtimaan kokonaisuuksia? Tämä blogi vie sinut 90-luvun taitteeseen ja niihin kohtiin joissa omassa osaamisessani on ollut käännekohtia ja milloin olen alkanut kyseenalaistamaan omaa tekemistäni. Voin vaan todeta… kunpa olisin urani alussa ymmärtänyt sen minkä nyt ymmärrän, olisin selvinnyt aika monelta mokalta ja alisuoritukselta… mutta oppia ikä kaikkea… parempi myöhään kuin ei milloinkaan… Toivottavasti tämä blogini saisi ajatuksia heräämään ja sinut miettimään ja pohtimaan omaa työsi motiiveja miksi teet, kenelle teet ja miten teet. Näin pitkän urani tehneenä (26v.) voin todeta, mitään ei opi, jos ei uskalla kyseenalaistaa itseään ja omaa tekemistä. Mikään ei myöskään muutu, jos ei uskalla kyseenalaistaa olemassa olevaa. Tekstin lopussa saatan olla hieman jyrkkäkin mielipiteessäni… pahoitteluni siitä… 😉

Oletko koskaan siis miettinyt oman työsi motiivia ja kenelle haluat työtäsi tehdä? Voin sanoa omalta kohdaltani, että omaa motiivini ryhmäliikunnan ohjaajana oli 20- vuotiaana, rakkaus liikuntaan. En tuolloin todellakaan ymmärtänyt liikuntaa kokokuvassa. Ei minulla ollut todellakaan mitään näppituntumaa erikohderyhmien erilaisista tarpeista, resursseista ja motorisista taidoista. Eikä varsinkaan ymmärrystä siitä, etteivät 20- ja 40- vuotiaat asiakkaat myöskään paini samassa sarjassa. En tuolloin erikohderyhmien tarpeita koskaan edes miettinyt, eikä niistä koskaan edes puhuttu. Kaikki samaan suoleen vaan … TOKI… eihän tuohon aikaan liikuntaa ollut vedetty näin kovaksi, kun se nyt on. Liikunta oli lähestyttävämpää ja samaistuttavampaa 90-luvun taitteessa, kun se nykypäivänä on. (Joo, kalkkis! 😉) Oman tekemiseni kyseenalaistamien, pitkä ura, elämän kokemus ja tiedon hakeminen on saanut minut usein kulkemaan vastakarvaan valtavirtaan nähden. Ja se olen kyllä nahoissani saanut tuntea ja kokea. Mutta edelleen väitän, etten ammu pahasti harhaan, jos haluaa kuunnella ja ymmärtää…
 
Tästä se alkoi...

Heräsin miettimään asiakaspinnan segmentoimista silloin, kun sisäpyöräily rantautui Suomeen… Aloin pohtimaan asiaa ja viemään ajatusmaailmaani eteenpäin… No, tyhmän leimanhan minä sain, kun sisäpyöräilyhän vedetiin kovaa ja tyrä suorana… pidettiinpä tunti sitten aloittelijoille, perusliikkuville tai aktiiveille… Jep jep… Sisäpyöräily olisi ollut loistava laji opettaa ihmisille harjoittelua eri tehoalueittain, kun tunnit oltaisiin rakennettu järjellä fysiologiaa ja asiakkaiden resurssit huomioiden. Asiakkaita ei vaan voi pistää samaan koneeseen linkoamaan. On sääli, että niinkin loistava laji on hiljentynyt monesta paikasta, meidän ohjaajien ajattelemattomuuden ja omien intressiemme tähden. Anteeksi, kun olen suora… mutta totuus tekee välillä kipeää. Tiedän, että moni ohjaaja hyppää yläpystyyn ja tuomitsee mielipiteeni… mutta ei ole yhdenkäden sormissa ne tunnit, joilla olen käynyt. Voin taata ja vannoa, että olen kokenut useampia tunteja missä ei ole ollut, ei päätä eikä häntää!!!!! Ja se on lajin kannalta järjetön harmi!!! No, se sisäpyöräilystä.

Mikä minä olen huutelemaan vieraisiin pöytiin?... Mikäs minä, mutta voisiko ajattelussani olla vinhaa perääkin… kun uskaltaa kuunnella ja kyseenalaistaa omaa tekemistä?  Rehellisyyden nimissä moni asia olisi onnistunut paljon paljon paremmin, jos olisi ymmärtänyt segmentoimisen taidon ja jujun urani alussa. Tai joku kokeneempi kollega olisi minua ohjeistanut ja neuvonut… mutta eipä neuvonut???? Ei minunkaan olisi tarvinnut persii edellä puuhun kavuta niin montaa kertaa, kun kapusin. Älkää siis kuvitelkokaan, ettenkö olisi sössinyt oikein isän kädestä urani aikana. Viheistä oppii ja viisastuu, kunhan niistä osaa ottaa opikseen. 😊

Noin kymmenen vuotta sitten aloin pohtia myös segmentoimista lihaskuntoharjoittelun ja askellustuntien osalta… Eri kohderyhmien kohdalla pedagogiasta ja lihaskuntoharjoittelusta löytyy myös ”lain alaisuuksia” miten tuntiensisältöjä olisi hyvä rakentaa, jotta ne palvelisivat asiakkaiden tarpeita. Eri kohderyhmien välillä on suuria eroja:

Suoritusten toistomäärissä, liikkeiden hahmottamiskyvyssä, liikkeidenhallinnassa sekä suoritustehoissa, että motiiveissa.

Pedagogialla ja tekemisen analysoinnilla on todellakin merkityksensä, kun tunteja suunnitellaan eri kohderyhmille.

Mielestäni meillä ryhmäliikunnanohjaajilla olisi vaan suuren suuri merkitys siihen, millainen mielikuva liikunnasta luodaan. Sen vuoksi meidän tulisi ymmärtää asiakaspinnan segmentoimisen päälle. Ketä palvellaan ja miten palvellaan.    

 

Otetaanpas aiheeseen esimerkki, että ajatukseni hieman selkiytyisi.

ALOITTELIJA/Askelkyykky
 

Aloittelijan on vaikea hallita liikettä, liikkeen vaativuuden vuoksi.  Tasapainon hallitseminen liikkeessä on monelle aloittelijalle jo haastavaa, saatikka polvien linjaus oikein. Monille myös liikkeen rytmiikka tuottaa haasteita. Puhumattakaan siitä, jos kyykky muutetaan dynaamiseksi.  Haastetta on siis jo perusliikkeen hallinnassa. Lisätäänpä hommaan vielä toisto määrät niin, että asiakas kokee askelkyykyn sopivasti kuormittavana omaan kuntotasoonsa nähden??? Niinpä, mistähän toistomääristä puhutaan ”kerta annoksina”?  (Ajallisesti 15s. 30s. 1min?  Toistomäärinä 4/8/12/16… ? ) Jos sinä tai minä ohjaajana jauhamme askelkyykkyjä painojen kanssa, niin aloittelevalle omalla painolla tehtävä askelkyykky on jo itsessään suorite, toistomääristä puhumattakaan. Emme todella paini samassa sarjassa aloittelijoiden kanssa. Ei siis todellakaan ole sama, miten aloittelijoita palvellaan.


 

PERUSLIIKKUJA/Askelkyykky



Yleisesti ottaen perusliikkujat hallitsevat askelkyykyn ja osaavat linjata polvensa kakkosvarpaan päälle. Liikkeenhallinta ja rytmiikka toimivat aikalailla hyvin. Eikö?  He hallitsevat myös dynaamisenkyykyn ilman suurempia haasteita. Mutta missä alkaa eroja paukkua aktiiveihin nähden… no, toistomäärissä ja kuorman käytössä. Ei peruspeijooni tee askelkyykkyjä lukuisia määriä, varsinkaan… jos lisäkuormaa käytetään. Monelle perusasiakkaalle riittää kuormaksi oman kehonpaino. Toki tätä ryhmää voi ja pitää myös haastaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta se pitää tehdä järjellä Edelleenkään ei ”puhuta” suurista toistomääristä.

 


 
AKTIIVI/Askelkyykky

Sitten aktiivit… No… tarvitseekohan tuota edes käydä läpi. Hallinta, jota kuinkin Chek! Liikerytmiikka, Chek! Toistomäärät Chek!  Aktiiveilla kroppa ja pää kestää toistomääriä ja tahtotilaa riittää tehdä ”älyttömyyksiäkin” 

😉 😉 Kysymys kuuluukin… mikä on sitten se aktiiveille järjellinen rajapinta???  Mitä aktiiveille tulisi opettaa? Siinäpä teille pähkinä purtavaksi… Vinkki… monipuolisuus ja harjoitustehot???

 
No, toki minun kanssa saa olla erimieltä, mutta tässä KARKEASTI eri kohderyhmien eroista jotain, jotta ajatusmaailmani selkiytyisi.

 
Ammuinko harhaan... toistamiseen?

Aloin puhumaan näistä eroista työnantajalleni 8 vuotta sitten, kun huomasin etten itse  enää 35- vuotiaana palautunut kovista harjoitteista ja kova liikunta alkoi tuntua epämiellyttävälle. Havahduin usein miettiväni… ”Ei hitto, jos musta aktiiviliikkujana treenaaminen ja tuntien vetäminen tuntuvat TÄLTÄ? Niin, miltä perus peijoonista, ikä tovereistani saatikka aloittelijoista mahtaa tuntua??? Ei paljon motivoisi, kun tunnilla saa sylkeä keuhkoja pihalle henkitoreissaan. Mutta hymy ei hyydy. Ilmankos irtisanoutuneita on keski-ikäisissä riittävästi??? Ja sisäänvirta aika tahmeaa? Vai miten se meni?

Selitin asiaa työnantajalleni ja yritin saada häntä ymmärtämään segmentoinnin ja tuntien raamittamisen tärkeyden. Mielestäni voittajia olisi ollut siinä juoksussa … meistä kaikki. Yrittäjä itse, ohjaajat ja myyjä. Kaikki olisivat tienneet mitä tehdään, ketä palvellaan, miten palvellaan ja kenelle myydään ja mitä myydään… Kerman kakunpäältä olisivat kuorineet tyytyväiset asiakkaat…

Yrittäjä ei asialle korviaan lotkauttanut. Noh… mitäs sitä kauemmas tulevaisuuteen katselemaan, kun tässä hetkessä menee hyvin… (Minulla kyllä tuossa kohtaa hälytyskellot soivat.)… Eipä siinä sitten mitään, kun yrittäjä tekee päätöksensä… Kilpailu on tällä alalla kovaa ja väitän, että pitkässä juoksussa jyvät erottuvat akanoista …

…Minusta hänen päätöksensä oli yrityksen näkökulmasta katsottuna ajattelematon ja lyhyt näköinen.  Uskallan väittää, ettei ajattelutapani ollut tuolloin ihan metsästä reväisty, eikä se ole mielestäni sitä vieläkään 😊 Vaikka ajattelutapani sotiikin valtavirtaa vastaan. ”Älkää ampuko sanansaattajaa!”  😉 😉 

Monia ohjaajia inhottavat säännöt, raamit ja konseptit…. jos minä omistaisin liikuntakeskuksen, minulla todellakin olisi säännöt ja raamit, jolla turvaisin jokaisen työntekijän työrauhan ja osaamisen sekä asiakkaiden laadukkaan ja tasalaatuisen palvelemisen.  Monelle säännöt ovat myrkkyä… mutta väitän, että enemmän myrkkyä on se… jos niitä ei ole… mutta tästä aiheesta myöhemmin.  


Osaamistako?
Katsotaanpa hetkesi jumppasaliin … Siellä on menossa aerobinen tunti??? Monen kohdalla tunti ei todellakaan ole aerobista liikuntaa vaan anaerobisenkynnyksen rajapyykeillä remuamista. Palkeet punaisina ja naama valkoisena… hiton hyvä treeni???? Mitä hem... tiä??? Missä ymmärrys ja osaaminen? Perhana! 

Lopullinen niitti. 
Noin seitsemän vuotta sitten istahdin PT koulutukseen ja sain tukea omille ajatuksilleni, kun aloin ymmärtää asioita vielä isommassa mittakaavassa loistavien kouluttajien ansiosta. Tajusin kuinka vinoon me liikunta-alalla tuolloin operoimme ja tilanne on vaan pahentunut entisestään. En väitä, etteikö hyviäkin juttuja ole siellä täällä, mutta valitettavan moni on valmis lähtemään mukaan median luomaan kovan liikunnan hypeen, joka ei oikein mitenkään tue väestömme todellista liikunnan tarvetta. Kouluttajan sanoin ”VÄHEMMÄN olisi ENEMMÄN!” Niin totta!!!!!

 
Ymmärrän hyvin kouluttajien tuskan ja turhauman, kun asia ei mene perille! Olen todellakin samaa mieltä siitä, että VÄHEMMÄN olisi ENEMMÄN, kun asiaa katsotaan fysiologian ja anatomian sekä asiakkaiden liikunnallisten resurssien ja kokonaiskuormituksen kautta. Toki kovaa liikuntaa pitää olla, mutta fakta on se, ettei kovaa ja raskasta liikuntaa tulisi harrastaa kuin makupaloina silloin tällöin, kun tavallisten asiakkaiden kanssa tehdään töitä. Liikunnan pääpainatuksen tulisi olla reippaassa, mielekkäässä ja monipuolisessa liikunnassa… Mutta minkäs teet????... 

 

Ajattelemattomuutta, ylpeyttä vai valtavirtaa???
Olen puhunut muutamien kouluttajien kanssa  tästä tilanteesta ja olemme useasti todenneet, että suurin osa ongelmasta on varmaan siinä, ettei tämän alan osaajat ole halukkaita kouluttautumaan enää peruskoulutuksen jälkeen… Ehkä halua asioiden kyseenalaistamiseen ole. Media sokaisee monen tekijän silmät ja sitten mennään…

Tällä en taas tarkoita sitä, että ne lajit joita on… eivät toimisi… varmasti toimivat! … Mutta palvelevatko ne marginaalia nimeltä aktiivit? Massa liikkuu perusliikkujissa, mutta palvelumme eivät tavoita heitä tai ei ole tavoittanut enää vuosiin ja siksi asian eteen pitää tehdä töitä yhdessä, jotta liikunnasta saadaan houkutteleva ja samaistuttava ihan tavallisten perus peijoonien silmin… Meitä eri tekijöitä tarvitaan, jotta saamme asiakkaat liikkumaan. Tämän hetkin myllytys ei vaan palvele perusasiakkaita.

Tavallinen asiakas haluaa liikkua 2-3x viikossa, mutta naulapäässä ja henkitoreissaan HE EIVÄT HALUA LIIKKUA!!! Jotta liikunta tukisi asiakkaidemme terveyttä, tulisi liikunnan kuormittaa elimistöä ja lihaksistoa riittävästi, mutta vastaus monenkaan kohdalla ei ole kova/raskas harjoittelu. Peruspeijooneille perusjuttuja järkevästi tehtynä ja hyvin suunniteltuna. 

 
Kouluttautumisesta vielä…
Joo myönnän, että koulutuksissa käyminen, on kaksi teräinen miekka… ja lisäähän tieto tuskaa… eikä se ole kivaa… 😉 Minusta on hemmetin mukavaa mennä kuuntelemaan osaavia ja taitavia kouluttajia. Intoa on kuin ilmapallossa… mutta usein koulutuksen keskivaiheella tulee turhauma ja angsti itseään kohtaa, kun jotkut asiat vaan kiitää yli niin että humina käy. Onhan se PASKAA tajuta, ettei homma ole ihan kotipesässä asti ja joutuu myöntämään oman ymmärtämättömyytensä, rajallisuutensa ja osaamattomuutensa. Myönnän, että usein koulutusten jälkeen on sitten se hemmetin moinen humina päässä, kun uusi tieto yrittää loksahtaa kohdalleen muun olemassa olevan tiedon kanssa… Joo onhan se hemmetin uuvuttavaa, ettei mitään rotia ja sen kanssa on hetki pohtiminen…

 Ja VIELÄ SEKIN… Hemmetti pyytäväthän nuo osaajat rahaakin omista osaamisesta… ahneet paskat!! 😉 Uskallanpa väittää, etteivätpä hekään ole ihan ilmaiseksi saaneet omaa osaamistaan. Tuskinpa sitä heille syntymälahjana on annettu… ehkä he ovat intohimon aihion jostain saaneet, mutta tietonsa eteen he ovat varmasti työtunteja käyttäneet enemmän kuin osaamme edes arvata. Luulenpa, että takamustaan heidänkin on pitänyt oppistaan kaivaa. Miksi he osaamisensa meille ilmaiseksi antaisivat??? Kuka siis on loppupeleissä ajattelematon? Rehellisesti sanottuna en ole itse istunut yhdessäkään koulutuksessa, josta ei olisi mukaani mitään lähtenyt… Oivalluksia, hämmennystä, tietoa, taitoa tai näkemystä.   

Se tiedonmäärä, joka useilla kouluttajilla on omasta aiheestaan… on välillä häkellyttävä. Sen intohimon ja osaamisen näkeminen on aika siistiä, kun näkee kouluttajan työskentelevän omalla vahvuusalueellaan. Tykkään!  
 
Typeryyteni vai vahvuuteni?
Minulla on aina ollut ”pahatapa” pohtia, analysoida, kyseenalaistaa ja kritisoida omaa tekemistäni. Miksi, mitä… kenelle… (Mitä, ketä HÄ!!!!) Myönnän, että olisin päässyt hemmetin paljon helpommalla, kun olisin hypännyt heti yläpystyyn, kun on käsketty ja tehnyt asiat niin kuin muutkin. Lämpenen hitaasti ja hyppään vasta sitten kun olen oikeasti sitä mieltä, että tämä on ihan ok! Niin kuin ”tarinani” kertoo… Olen itsekin vasta kokemuksen kautta oppinut paremmin ymmärtämään ja näkemään asioita kokonaiskuvassa. Tosi asia on, että jokaisessa olevassa ja tulevassa lajissa on hyviä ja huonoja puolia. Mielestäni kysymys onkin enemmän siitä kenelle mitäkin tarjotaan ja kenelle mikäkin sopii sekä fyysisesti että mentaalisesti. Miksi siis pupatan asiasta?...

Mielestäni meidän liikunta-alan ihmisten tulee palvella myös massoja eikä vaan pelkästään marginaaleja. Eri kohderyhmillä on eri tarpeet ja tosiasia on, että meidät on luotu liikkumaan ja meidän liikunta-alan ihmisten tehtävä on saada ihmiset liikkumaan. Tällä hetkellä liikunta on viety mielikuvallisesti ja tehollisesti perus Pirkon ja Pertsan ulottumattomiin. 

Olenko täysin hakoteillä????

Mikä minä olen huutelemaan vieraisiin pöytiin?

Haastan sinua tässä blogissani miettimään oman työsi motiiveja, kyseenalistamaan omaan näkemystäsi ja pohtimaan kokonaisuuksia? Tämä blogi...