”Hyvä ohjaaja on sellainen, joka pystyy vetämään tunnin näyttämättä/tekemättä mitään. Siinä tavoitetta!”

Luin otsikon ”oivalluksen” ohjaajien käymästä keskusteluketjusta. Otsikon "oivallus" sai minut pysähtymään hyvin hämmentyneenä. Pohdin, mitä rivien välistä voisi lukea? 

Mielestäni ”oivalluksesta” pystyi lukemaan paljon hyvää…  Kirjoittaja on luultavammin nuorehko hyväkuntoinen ja hyvin innostunut ohjaaja, jolla on työkokemusta takana muutamia vuosia. Kirjoittajalla on myös hyvin vahva näkemys osaamisestaan ja siitä, millainen hyvä ohjaaja on.  Oletan kirjoittaja olevan hyvin liikunnallinen, jäntevä ja treenattu aktiiviliikkuja, jolla on keho hallussa, liikeaistit kohdallaan ja ammatillinen itsetunto kova. Positiivisia juttuja paljon.

… Mutta… Kommentti paljastaa myös, jotain pintaa syvemmältä… sitä mitä meidän ohjaajien olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään… Ketä me palvelemme ja miten? Mikä on oikeastaan hyvän ohjaajan merkki? Ja mikä on tehtävämme työssämme? 

 

AJATUKSIA...

Muistakaa, että asioita voidaan katsoa monesta näkövinkkelistä. Oikeaa ja väärää tapaa ei ole olemassakaan. Siksi en puutu siihen, miten kukin vetää tuntinsa, koska aihe olisi loppumaton suo… Ohjaus tyyliin vaikuttavat laji, jota ohjataan. Ohjaajan persoona sekä hänen liikunnalliset arvot ja taustat. Ohjaajan kokemuksen tuoma näkemys. Lisäksi kunkin ohjaajan oma työmoraali ja ajattelutapa sekä minä kuva.  Yhtä oikeaa tapaa ei siis ole, mutta joitain asioita ohjaamisessa on hyvä muistaa ja siksi haluan heittää ajatuksen ilmoille. Teksteilläni haluan ravistella niitä ohjaaja, jotka haluavat kehittyä työssään ja ovat valmiita haastamaan omaa ajatteluaan oppiakseen ja nähdäkseen ohjaajan työn isommassa mittakaavassa.

Tässäpä karkeaa pinta hajatelmaa asiakkaiden opettamisesta ja ohjaamisesta… Taivaan tosi on se, ettemme pysty tunneillamme miellyttämään kaikkia, varsinkaan silloin, kun salillinen asiakkaita koostuu aktiivien, perusliikkuvien ja aloittelijoiden sekamelskasta. Nämä kohderyhmät ovat hyvin erilaisia fyysisiltä resurseiltaan, motorisilta taidoiltaan ja liikunnallisilta motiiveiltaan. He siis suorittavat ja kokevat tunnin hyvin eri tavoin. Mutta nyt emme keskity siihen, miten näitä kohderyhmiä voisi huomioida tunneilla paremmin, vaan keskitymme otsikon tuomaan ajatukseen.

Heitänpä kysymyksen ilmoille... 

Mitä kohderyhmää yllä oleva ”otsikko” palvelee? Mitä kohderyhmää ohjaaja voi ohjata vain auditiivisesti? Minulla on tähän toki mielipiteeni ja aion sen kyllä perustella. Mikäli sinun mieleesi tuli sanat ”ei ketään”, olen kanssasi samaa mieltä.

Asiakkaat oppivat asioita kolmella eri tavalla kuulemalla (auditiivisesti), näkemällä (visuaalisesti) sekä koskettamalla (kinesteettisesti). On toki totta, että auditiivisuuden määrää vaihtelee tunneittain, mutta pelkkään auditiivisuuteen perustuvaa ohjaamista en kyllä suosittele kenellekään ja se ei mielestäni ole hyvän ohjaajan merkki. Mielestäni jotain uupuu opitusta tai ymmärryksestä, jos näin ajattelee. Asiakkaiden oppimistavat voidaan karkeasti jakaa aktiiveihin, perusliikkuviin ja aloittelijoihin. Koska kyseiset kohderyhmät aistivat omaa kehoaan hyvin eritavoin, siksi he myös hahmottavat opittavaa asiaa hyvin eritavoin.

AUDITIIVISUUS...

Asiakkaiden taitojen kehittyessä ja karttuessa auditiivisuus nostaa asemaansa, mutta se ei koskaan poista visuaalisen opettamisen tärkeyttä ja ensisijaisuutta. Pelkkä auditiivisuus ei siis riitä ohjaamisessa, minkään kohderyhmän kohdalla ei edes aktiiviliikkujien. Asiakkaille on aina hyvä kerrata liikemallit ja tekniikat.

VISUAALISUUS...

Peilataanpa opettamista hetki perusliikkuvien ja aloittelevien silmin. Näille kohderyhmille ei auditiivisuus riitä ohjeistukseksi, koska liikkeen hahmotuskyky, kehonaistimus eikä taidot riitä korjaamaan liikesuoritusta pelkän auditiivisen ohjauksen nojalla, se on hyvä muistaa. 

Perusliikkuva ja aloittelijat tarvitsee visuaalisen mallin ja auditiivisen opastuksen, jotta heidän keho alkaa hiljalleen oppia ja mieli alkaa ymmärtämään, mitä liikkeessä tapahtuu, miltä ja missä se tuntuu. Kun liikemalli iskostuu sarveiskalvoille riittävän monta kertaa ja asiakas kuulee hienosäätö ohjeet, oppii hän hiljalleen toteuttamaan liikkeen paremmin ja loppujen lopuksi auditiivisuus riittää. Lähtökohta liikkeitä ja tuntia ohjatessa on se, että ohjaaja näyttää liikkeen johdetusti tai esimerkkinä ennen liikesuoritusta ja muistuttaa asiakkaita liikkeen kulmakivistä. On hyvä muistaa, että opetustyyli vaihtelee laji kohtaisesti, mutta minkään lajin kohdalla ei pelkkä auditiivisuus riitä, jos tunnilla on sekalainen seurakunta asiakkaita.

KINESTEETTISET OPPIJAT

Auditiivisten aktiivien ja visuaalisten perusliikkujien  ja aloittelijoiden lisäksi on hyvä muistaa, että tunneilla käy myös niitä asiakkaita, jotka ovat kinesteettisiä oppijoita. Siinä onkin ihmettelemistä! Heille on aivan sama, mitä sanot tai teet heidän edessään… heillä ei vaan kerta kaikkiaan kehon aistimus ja ymmärrys riitä hahmottamaan liikettä. Nämä ovat asiakkaita, joille opettaminen tulisi tapahtua koskettamalla ja liikettä selkeästi ohjeistamalla. Valitettavasti ryhmäliikuntatuntia ohjatessa kinesteettinen ohjaaminen on äärimmäisen haastavaa rajallisen ajan tai tuntien asettamien raamien vuoksi.  

Mietin usein kinesteettisten asiakkaiden kohdalla opettamista lajikohtaisesti. Onko kysymyksessä laji, jossa vammautumisriski on suuri virhe tekniikan vuoksi? Vai… Onko kysymys lajista, jossa vammautumisriskiä ei juuri ole, vaikka tekniikka ei ihan kotipesään menekään?  Teen kinesteettisten asiakkaiden kohdalla "riski- ja motiivianalyysin" ja sen jälkeen reagoin tarvittavalla tavalla. Jos näen vammautumisriski olevan olennainen, puutun asiaan. Mikäli riskiä ei juurikaan ole, annan asiakkaan liikkua omalla tyylillään, jotta liikunnallinen motiivi säilyisi.  Kinesteettiset oppijat ovat todella haasteellisia asiakkaita ryhmäliikuntatunneilla, suosittelen katsomaan ja pohtimaan asiaa aina asiakkaan näkökulmasta ja lajikohtaisesti.  Tähän vaaditaan osaavaa ja inhimillistä ohjaajan silmää.

Tässäpä pohdintaa siitä, miksi menin niin hämilleni otsikon hämmentävästä sisällöstä. Minusta ohjaajan tulee ohjatessaan aina käyttää sekä auditiivista että visuaalista ohjaamistapaa, oli tuntilaiset sitten aktiiveja, perusliikkuvia tai aloittelijoita. Lisäksi ohjaaja voi käyttää kinesteettistä ohjaamistapaa, mikäli se on tunnin rakenteen ja sisällön puitteissa mahdollista. 

Pelkkään auditiiviseen ohjaamiseen en kannusta ketään, se ei mielestäni ole hyvän ohjaajan mittari, kun asiaa katsotaan asiakkaiden ja oppimisen näkökulmasta.  Aktiiveja, perusliikkuvia ja aloittelijoita tulisi palvella eri tavoin niin tunti sisällöllisesti kuin opetuksellisestikin. Jotta ohjaajina voimme palvella asiakkaitamme hyvin, tulisi meidän oppia ymmärtämään asiakkaidemme resursseja ja tarpeita paremmin. 

Tällainen aivomyrsky tällä kertaa…  mutta…

… Ennen kuin lopetan heitä pienen ajatuksen ilmoille... oppimisesta ja visuaalisuudesta… 

Koska suurin osa asiakkaistamme on visuaalisia oppijoita, on näyttämine ja itse puhtaalla tekniikalla tekeminen ohjaajan työssä arvossa arvaamattomassa, kun ryhmiä ohjataan. Visuaalisen oppimisen tehokkuuden saattaa hyvin huomata, kun menee tuuraamaan toista ohjaajaa... tai tarkkailee omaa tekemistään ja peilaa sitä omien asiakkaidensa kautta.

Otetaanpa kyykky käsittelyyn… Kyykky on usein hyvä esimerkki visuaalisesta oppimisesta… 

Kyykkyä tehdessä joillain ohjaajilla on maneerina keinauttaa lantio alle liikkeen lopussa  ja useat asiakkaat luulevat tämän kuuluvan asiaan ja kopioivat tekniikan automaattisesti ohjaajalta. Asiakkaat eivät ymmärrä, ettei lantion keinuttaminen liikkeen lopussa ole tarkoituksenmukaista, mikäli ohjaaja sen tekee. Tällainen maneeri näkyy selkeästi niiden ohjaajien asiakkaista, joilla maneeri on käytössä. Ihmiset todella mallioppivat asioita ja karrikoivat oppiäitejään ja isään yllättävänkin tarkasti. Tämän vuoksi meidän tulee tietää mitä teemme ja miksi teemme.

Toivottavasti teksti herätti ajatuksia ja sai ajattelemaan opettamisen ja oppimisen monipuolisuutta tarkemmin. Toivon myös, että jokunen havahtuu kiinnittämään huomioita omaan tekemiseensä, koska asiakkaat mallentavat ohjaajaansa äärimmäisen tarkasti.

Kun juttelen nuorempien kollegoiden kanssa ohjaamisesta ja siitä mikä on mielestäni työmme perusta ja lähtökohta, sanoin usein: ”Meidän tehtävä ei ole asiakkaiden edessä näyttää sitä mitä me osaamme ja taidamme. Meidän tehtävä on opettaa, ohjata ja neuvoa asiakkaitamme, siksi tekemisellämme on oikeasti väliä.

Meidän täytyy ymmärtää, ketä palvelemme ja miten palvelemme, koska erikohderyhmiin kuuluvia asiakkaita ei palvella samoin. Meidän ohjaajien tulee tehdä tätä työtä asiakkaillemme ei meille itsellemme. Me ohjaajat emme paini samassa sarjassa tavallisten liikkujien kanssa. Meidän tulisi oppia ymmärtämään eri kohderyhmien liikunnallisia resursseja, jotta meistä tulee hyviä ohjaajia ja oppisimme palvelemaan asiakkaitamme paremmin.”

Mikäli koit, että ajatuksessani on jutun juurta ja haluaisit lukea lisää ajatuksiani ohjaustyöstä ja siitä mitä 28- vuotinen ura on minulle opettanut, voit halutessasi rekisteröityä uutiskirje listalleni TÄSTÄ.

Mikäli haluat tietää lisää minusta ja siitä mitä teen ja ketä haluan palvella tekemisilläni, saat lisää tietoa minusta ja tekemisistäni NÄILTÄ sivuilta.